perjantai 26. maaliskuuta 2010

Neljäs runo

Minä uskon elämään ja kuolemaan mutta vain molempiin
rakkauteen ja vihaan mutta vain molempiin
miehiin ja naisiin mutta vain molempiin
Caveen ja Röyhkään mutta vain molempiin

Elämä on harhailua maastossa
välimerkkejä väärissä paikoissa
kuolema on unta
eikä torkkuherätykselle ole tarvetta

Rakkaus on hulluutta
josta saa ja on pakko nauttia
viha antaa voimia
se erottaa kaikesta paskasta

Miehet on pateettisia
haikailee vuodesta toiseen menetettyä unelmaa
naiset on realisteja
ne ei ole koskaan tässä vaan aina tulevassa

Cavesta ja Röyhkästä en sano mitään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti