Runo katteettomista odotuksista keväälle ja kesälle 2011

Kastetta nurmella kun jalat pettää
siinä polvillaan
ja elämä virtaa
farkut, S-marketissa 30 euroa
ikuisesti pilalla
ja elämä virtaa

Musiikkia ikkunoista
miehiä munasillaan
Harjutorin sauna
ensimmäisenä helleiltana
örinää, ärinää
vittu minä en ole koskaan
vittu minä olen aina
elämä virtaa

Sähköiskuja.
Auringonlaskuja, liian totaalisia
elokuvien ensi-iltojen kaltaisia
penkereitä, koirapuistoja
iltoja.

Olen jo kauan sitten päättänyt että tällä kertaa.
Olen jo kauan sitten elänyt tämän kerran.
Heinäkuun lopulla Brahenkentän kupeessa citykanit panevat toisiaan
ja minä en ole tällä kertaa osa ratkaisua, en osa ongelmaa.
Olen jo kauan sitten päättänyt että tällä kertaa.

Minä en tiedä mitä väriä laskeva aurinko heijastaa
elokuussa, kun kaikki unohdetaan.
Minä en mieti nyt elokuuta
kun lumia pudotetaan kaduilta
ja olen sairas sinun takiasi
Minä en sitä mieti.
Minulla on kiinnitykset Kallion jokaisen kivitalonkaton haltioihin.
Minulla on suussani karvas maku
ja tiedän mistä se tulee.
Minulla on Diakoniapuiston jyrkän rinteen kautta
ilmaisutaidonlukion takapihan toukokuisen kauneuden kautta
Kallion kirjaston lukusalin ehtymättömän kauneuden kautta
tunteita joita
vain laskeva aurinko voi heijastaa.