maanantai 8. elokuuta 2011

Runo sattumanvaraisesta hyvästijätöstä Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmassa

Jatka sinä kohti laskevaa aurinkoa
jätä sanomatta jokainen mahdollinen sana
jätä elämättä kymmenen miljoonaa hetkeä
jotka joku kirjailija on keksinyt kuitenkin
keksinyt vääristelläkseen
keksinyt lohduttaakseen
itseään tietenkin eikä yleisöä

Jätä elokuvallinen elämä
toiveet, pelot, draamat, riidat
syvän ymmärryksen sekunnit
kun katseet kohtaavat toisensa
jätä läsnäolo ja tyydy olemaan poissa
jätä tyhjä kohta Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmaan
ja kirjailija lupaa palata sinne

Jätä ja tule jätetyksi
kuuletko kuoron laulavan sitä torstai-iltaisin
tuhlattuja tilaisuuksia ylistetään
kymmenissä anniskeluravintoloissa tällä seudulla
ja minä liityn taas kerran joukkoon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti