sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Runo dionyysisestä ja apollonisesta Hakaniemen sillalla

Valokaaria pimeässä
tornitalojen varjoja
harkitsemattomia ryöstöretkiä yksityisalueelle
kaksitoista tuntia odotusta
valokaarien pakenemista
yrityksiä pysyä varjoissa pienenä
kaksitoista hullua huutamassa
vääriä neuvoja korvaan

Harhanäkyjä, huonoja runoja
valokaaria pimeässä
läsnäoloa, poissaoloa vääristä paikoista väärään aikaan
draaman lakien rikkomista
murhetta siitä että ei osaa tanssia
draaman lakien rikkomista
kuiskauksia narikkajonossa
hengitystä korvaan

Toivoa, epätoivoa
valokaaria pimeässä
ahdistusta rajujen yksinkertaistuksien tähden
sinun ajatuksesi, minun ajatukseni
valokaaria pimeässä
niiden päitä jotka eivät
voi koskettaa toisiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti