lauantai 15. lokakuuta 2011

Runo korkeista katoista, matalista unelmista ja Henry Westonista

Anna jalkojen hakata reikiä lattiaan
ja sanojen kuoppia sieluun
ole suunnatta täällä ja suunnaton
ole viisitoista vuotta poissa ja palaa
anna mulkkujen hakata reikiä lattiaan
ja rakkaiden kuoppia sieluun

Anna jalkojen hakata reikiä lattiaan
ja kuoleman aukkoja sieluun
ole peilisi edessä kuivaa paperia
ole helposti syttyvää ja kirkkaana kuole
anna viikatteen hakata reikiä lattiaan
ja rakkauden kuoppia sieluun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti