keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Runo satama-alueen hylätyistä irvistelevistä pääkalloista

Punatukkainen, meri on musta kun sitä katsoo yläkannelta
elämä on valoa ja rakkaus on valoa mutta aina on välimatkaa
aina on talvinen merenlahti valopisteiden välissä
punatukkainen, aina on kuolema ja aina on kuolema
ja jos joskus on liukkaalla kannella elämää niin sammuta valot
punatukkainen sammuta valot ja on kuolema
liukkaalla kannella
kuolema

On öitä ja on päiviä ja heräämistä niiden välissä
kovaa tunnetta pehmeää tietoa mustaa vettä
aina paikkoja joissa nukkua
ruumiisi vieressä sielusi vieressä
hämärän valossa auringon varjossa
punatukkainen sammuta valot ja on elämä
liukkaalla kannella
elämä

Veden takana
sanojen takana
punatukkainen
sammuta valot
lakana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti