Minä voin istua tässä tuntikausia sanomatta mitään
Juon lasin halpaa valkkaria ja juon toisenkin
puhun yhtyeistä ja puhun rahatilanteesta
nauran asioille joille tässä elämässä kuuluu nauraa
Olen täysin mukana ja puolittain humalassa
ja valomerkkiin asti kaikki on kirkasta
mutta kotimatkalla Vaasankadulla tiedän:
minä istuin tuntikausia sanomatta mitään
En sanonut mitään lievästi koleista öistä puistossa
en sanonut mitään Pariisin Kevääseen liittyvää
näen yksiä asioita ja ajattelen yksiä asioita
en sano mitään niistä asioista
valomerkki on sitä että haaveet sammutetaan
minä voin istua tuntikausia sanomatta mitään
Nojaan tuuletusparvekkeen kaiteeseen
kummituslinnan takana maailma mutisee omiaan
kehä voi jatkua viikkoja tai vuosia
tulee uusia syitä olla vaiti
uusia aamuja uusia tahmeita muistikuvia
silloin en muista enää sinuakaan
viileä tuuli leikkii hetken irtoroinalla
muut ovat tupakalla, minä juon viiniä
katson suoraan asioihin
enkä sano mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti