Runo humalaisista tanssiaskeleista pelilaudan reunan yli

Sisätiloissa näytät yksinäiseltä
epätoivon sankari lasinsa ääressä
tomuisia levyjä ja pitkiä katseita
sinuun voi huumaantua

hyvä valehtelemaan ja parempi pelaamaan
mutta kuolema tekee tuloaan
ja sinä et ole rakastanut ketään koskaan

Makaat moralismin ulottumattomissa
vuoteella humalassa polttamassa tupakkaa
näet: tämä on jonkun kirjoittama kohtaus
näet: tämä on elokuvaa
osaat kuvitella toiset kasvot sille huijatulle
joka ehti jo nukahtaa
sinä et arvosta nukkumista
sinä et ole nähnyt unia koskaan

Sinua ei ole olemassa
olet hiekkaa Vaasankadulla kun tuuli puhaltaa
olet rämiseviä punaisia tölkkejä tuulessa
sinua ei ole ollut olemassa koskaan
pelin pelaajilla ei ole sielua
pelin pelaajilla ei ole lohtua
sinua on liian myöhäistä pelastaa
aamulla valo on kylmää ja varikset
hiljaiset varikset katsovat sinua
et herää enää koskaan.