matkustan vieraisiin paikkoihin muistaakseni että totuuksia ei ole
suljen oven takanani ja unohdan varman maaperän
astun junasta laiturille enkä enää kaipaa mitään
minä en tunne tätä kaupunkia
voin keksiä sille merkityksen
kävelen alas Puolalanmäeltä
tulen joenrantaan ja näen lihavan lokin
yritän katsoa sitä mustiin silmiin
ne eivät heijasta mitään
eikä joki tunnu kovin leveältä
enkä tiedä mihin olen menossa
paitsi humalaan
tuomiokirkon edessä ajattelen keskiaikaisten savupirttien väkeä
jotka tämä jättimäinen fallos vangitsi kristilliseen uskoon
en tiedä onko se hyvä vai huono asia
mutta todellisuuden kanssa tälläkään kirkolla ei ole mitään tekemistä
se on idea ja se on fantasiaa
ja minä tiedän siitä vähemmän kuin kukaan muu täällä
karannut kissa juoksee kovaa vauhtia Yliopistomäen suuntaan
tajuan että on Tinatuopin vuoro
sieltä löytyvien illuusioiden.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti