lauantai 17. toukokuuta 2014

Runo Kumpulasta tänä keväänä

on se ajatus siitä miltä kevät tuntuu
sen pitää tuntua mullalta ja koiranpaskalta
ja varovasti itäviltä kaupunkihipeiltä
kohtele niitä hellästi
syötä niille ruohosipulia

on se ajatus siitä miltä kevät tuntuu
se ei ole kevät ellei se tunnu Kumpulalta

olen nähnyt ne yhteiskasvimaat tuhanteen kertaan
lumiläikkäisinä säälitalvinakin kävelen siellä
rakkaus on rakkautta routaan ja kukoistukseen
mutta enemmän kukoistukseen

talvella Kumpula on nukkuvien muumien laakso
rojuvajat kyyhöttävät apeina pihoilla
haravat ja lapiot huutavat ruostuvaa turhuuttaan
kuljen mörkönä lumisilla satukaduilla
liikennemerkki varoittaa ohikulkevasta siilistä
tammikuussa

en näe tässä idyllissä ketään

mutta hyvä kaupunkiviljelijöiden jumala tuo aina toukokuun
se on täynnä siitepölyä
se on täynnä suunnitelmia

siirtolapuutarhassa lammen rannalla
Nuuskamuikkunen laulaa
kevätlaulua

älä koskaan rakasta paikkoja
vaan lähtöjä ja palaamisia





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti