sunnuntai 10. elokuuta 2014

Runo pitkästä ja hitaasta ylämäestä

Tässä on pysäytyskuva Vilhonvuorenkadulta:
naura ja naurusi jää soimaan pimeään
yöaikaankin muistaa punaisen monet sävyerot
Koffin tölkit ja hiuksesi

Hyvästellessämme päätän kirjoittaa runon siitä
että en osaa katsoa ihmisiä silmiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti