Tämä ei ole manifesti
vaan asiallinen kuvaus tavoitteistani
sopiva vaikka apurahahakemukseen
Ennen kaikkea haluan viihdyttää niitä
jotka viihtyvät kirkkotarhoissa ja kirjastoissa
unohdettujen muistomerkkien juurella
jotka etsivät jugendtalojen seinistä laattoja:
"merkkihenkilö asui tässä kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen
silloin kun talonpoikaismarssia valmisteltiin"
Heille haluan rakentaa mystifioivan spedeilyn katedraalin
kansoittaa sen kärjistyksillä, stereotyypeillä
draamakuninkailla ja ylettömyyden kuningattarilla
suurilla sanoilla ja lopullisilla teoilla
sydänverellä, joka sotkee paperin
ja tihkuu isänmaan ihohuokosten läpi
Tämän on oltava myös rakkauskirje
vaikka osoitetta tai vastaanottajaa en tiedä
eikä abstraktioille kannata sellaisia kai kirjoittaa
lähimmäksi saatan päästä ajatellessani tätä
rakkauskirjeenä kaikelle lukemalleni
Tolkienista Tikliin ja Waltarista Walleniukseen
siis rakkauskirjeenä saduille, jotka sivuavat todellisuutta
mutta vain valikoiduissa risteyksissä
niin että näiden maailmojen hetkellinen päällekkäisyys
jää elämään vain aavistuksena jostain syvemmästä
Silloin kun en enää tiedä
näenkö häivähdyksen satua todellisuuden lomassa
vai arjen aran kosketuksen fantasiamaassa jossa elän
olen päässyt tämän yhden mahdollisen
yhden ajoittain kulkemani
tien päähän
ja voin aloittaa uudelleen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti