sunnuntai 27. elokuuta 2017

Runo, joka voisi olla Aurora Almin kirjoittama, mutta on valitettavasti vain kömpelö jäljitelmä

te sotilaat joita ei koskaan ollut
marssikaa te varjoissa joita en näe
minä katson taivasta maailmani yllä
poutainen päivä vai myrskyinen sää

te sotilaat, marssikaa kauas täältä
enkä toivo nyt, minä käsken teitä
minä en ole paossa vainojen tulta
se ei polta meitä jo syttyneitä

ja sotilaat polkevat lippunsa kuraan
rivit hajoavat eksyneiltä
kaukana yllä kallion laella
musta kissa väijyy kielekkeellä

naukaisee kerran ja naukaisee toisen
ukkonen avaa railoja maailmaan
levitän käteni ja annan sateen tulla
olen myrskyinen sää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti