maanantai 5. heinäkuuta 2010

Runo Merimiehenkadusta

Katupölyä ilmassa
lehtiä
kuolleita kärpäsiä
ranskankielisen päiväkodin lasten naurua
vapautta
määritelmän mukaista

Hetkiä
parvekkeella, siivoamattomalla
jonkun tussilla parvekkeen seinään kirjoittamana
syvällisiä totuuksia itsemurhasta
edellisiä asukkaita

Minä muutin tähän
monen joenrannalla vietetyn vuoden jälkeen
olin kotona
olinko kotona

Joellekin olisi voinut mennä kellumaan
mutta pitäisi osata uida
merimiehenkadulla meri on lähellä
voi vain haistella tuulta
ei tarvitse heittäytyä

siellä upotaan muihin asioihin
Johanneksenkirkon pihalla maatuviin aatteisiin
terassien pettävään suohon
ja joka ikinen kerta kun kävelin ovesta ulos
tiesin tulevani takaisin
mitä vapautta se on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti