Monen valomerkin lähestyessä minä mietin sinua
niin kuin askarruttaa ikkuna pimeän aikaan
ikkuna josta näkee
vain oman heijastuksensa
Juotko aamukahvisi aina nauttien siitä?
Eikö se koskaan ole liian vahvaa
eikö yleinen maailman paskamaisuus
koskaan laimenna hekumaa?
Ja kun iltaisin raahaat jonkun sinne
neljän seinän sisälle joissa kotisi on
niin eikö se jätä jälkiä
vai etkö vain välitä
naarmuista pöydänpinnassa
sekavista viesteistä
alusvaatteista hankalissa nurkissa?
Minun asuntoni
on täynnä haavoittuvia pintoja
joita suojelen kiihkeästi vaurioilta
ja siksi tätä mietinkin
Seison sen peilipinnan edessä
ohutta lasia, vahvaa lasia
ja mittaamattomia etäisyyksiä
mittaamattomia etäisyyksiä
Valomerkin jälkeen
olen tottunut rikkomaan asioita
ja aamulla kahvikuppeja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti