Teidän paraatinne alkaa jo aamuseitsemältä
lasista toiseen, peilipinnasta toiseen
leikkijäätä lasissa
kaupunki ei voi teitä hiekoittaa
lasista toiseen, peilipinnasta toiseen
tavoitatte lopullista tasapainoa
Minä olen usein katsellut teitä
ja miettinyt teitä
ja myönnän ettei minullakaan
ole mummonastoja kengänpohjissa
mutta miten te osaattekin päästää irti
ja antaa kuolan valua
paikoissa joissa sitä ei oteta kiinni
paikoissa joissa se valuu
lattianrakoon
aivopuoliskojen väliin
teihin itseenne
kunnes teitä ei enää ole
Milloin sinä avasit sen oven jota ei saa kiinni?
Kuuletko sinä jos minä huudan korvaasi?
Et.
Sitä muistokirjoitusta ei tule
jossa sinun ainoaksi ansioksesi mainitaan
kykysi varastaa viisi askia sinistä Chesterfieldiä
kenenkään sitä huomaamatta.
Mutta tämä ei ole runo sinua vastaan
ei, tämä ei ole teitä vastaan.
Tämä on runo joka syntyi pelosta
ja aavistuksenomaisesta ahdistuksesta
ja varmasta tiedosta
että sinä et lue tätä runoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti