Olin vastatuulessa Vaasankadulla kun tajusin
että tänä keväänä ajattelen sinua
viima vei punaisia kaljatölkkejä
kadun reunalta maailman reunalle
jossain poliisikonstaapeli huusi
voimatonta raivoa eriarvoisuutta kohtaan
oli mustaa jäätä ja kirkasta jäätä
ja kovin vaikea pysyä tasapainossa
Olin Vaasankadulla yksin
tunsin epätietoisuutta ja outoa varmuutta
viima vei vakaita aikomuksiani
kadun reunalta kohtuuden reunalle
katsoin varjoihin
ja katsoin baarien valomainosten taakse
katsoin kadunpintaa ja kylmää harmaata
taivasta Vaasankadun viimojen yllä
en nähnyt vastauksia
oli mustaa jäätä ja kirkasta jäätä
katolla lumenpudottajan siluetti
koleaa Kalliota vasten
viima vei vakaita aikomuksiani
katon reunalta kevään reunalle
olin vastatuulessa Vaasankadulla
ajattelin sinua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti