maanantai 17. joulukuuta 2012

Runo eräästä suojeluspaholaisesta

etäisyyksiä, läheisyyksiä
taivas harmaa ja alhaalla
kun makaan hangessa
ja katselen tähtien poissaoloa
näetkö sinä ne tähdet?

minusta täällä jossain piti olla
uneksimattomia unelmia
selkeitä öitä ja sameita päiviä
variksen raakkumista ikkunan takana
ystävän kaipuuta

muutakin kuin ravintolavaunuja
niiden ikkunoissa hylättyjä seisakkeita
sinistä valoa harmaata hämärää
odotus on suloista
jos tietää mitä odottaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti