Tämä ei ole sama katu
hullut seireenit lyövät pakkastikareita ihon läpi
vielä elokuussa ne rakastivat minua
vahingossa tai tahallaan
Jäälohkareita murskataan taivaanvasaralla
aaverakastajattariani kuolee kylmyyteen
niitä makaa kadunvarsilla sinivalkeina pinoina
lumikide-enkeleinä, tapettuina runoina
kesästä on kauan
sen viimeiset muistot värjöttelevät Kultapalmun markiisin alla
pummaavat lämmikkeekseen röökiä
jota minulla ei ole
Minä ohitan aaverakastajattaret
unohtuneiden unien naiset
minä sivuutan muistot
teen tilaa seuraaville
Minä kahlaan lumessa Piritorille
vasta siellä kohotan kasvoni
taivas sataa kaiken valkeutensa
sen poltteessa on hyvä olla
sen valossa on hyvä olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti