lauantai 16. helmikuuta 2013

Runo kahdesta Pohjolankadusta

Muistan miten katuvalot hohtivat lapsena tammikuussa
aamulla kahdeksalta Keskustan ala-asteen mordorinporttien luona
katuvalot kylmää keltaista ja lumi kylmää sinistä
kun siristi silmiään, valokiila venyi
ja venyi ja venyi
ja syleili muodotonta mustaa taivasta
Pohjolankadulla
Keskustan ala-asteen mordorinporttien luona

ikuinen tammikuu, ikuinen Pohjolankatu
siihen aikaan Rovaniemellä oli aina neljäkymmentä astetta pakkasta
se oli ensimmäinen talvi tai toinen
äitini on siitä asti vihannut sitä kaupunkia

revontulia minä en nähnyt koskaan
en erottanut niitä katuvaloista

taivas täynnä irvisteleviä naamoja
samoja kuin koulunpihalla


ensimmäinen muistoni on muuttomatkalta Rovaniemelle
ensimmäinen ikävä muistoni Vestisten luota Sahanperältä
kun jouduin perhepäivähoitoon
ei ole muuta kuin Rovaniemi
mutta niin voi ajatella vain sohjossa kahlatessaan
täällä thaihieromoiden, thairuokapaikkojen äärellä

tiedän nykyään että Käpylässäkin on Pohjolankatu
eilen vedin siellä lipat
jäinen maa kuuluu minullekin

kaadan viiniä ja laitan vielä yhden sähkövalon päälle
tämä on pakomatka
elämähän on
Pohjolankadulta Pohjolankadulle
Keskustan ala-asteen mordorinporteilta
niin kauas kuin päärataa riittää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti