seisoin Metsolantiellä
haistoin savun
tajusin että jossain tämän saatanan idyllin sokkeloissa joku onneton lämmittää saunaa
minun jalkani olivat sohjossa
pimeä oli matkalla lähiöistä tänne
minä palelin ja ajattelin että voi vittu miten haluaisinkaan saunaan
minä kahlasin sohjossa ja loskassa
erikoista miten idylli voi peittyä todellisuuden alle
näihin saunoihin minulla ei ole pääsyä
enkä nähnyt hämärtyvässä Käpylässä ketään
vain joitakin epämääräisesti häilähteleviä varjoja
puutalojen kuisteilla ja pensasaitojen takana piilossa
luulin että ne olivat luomuäitien aaveita
unohtuneina viettämään kyläjuhlia
En minä näe niistä ikkunoista omaakaan peilikuvaani
ei minuakaan ole Metsolantiellä olemassa
keksin koko sen maiseman
ja siksi täällä ei olekaan ketään
eikä ole mitään puusaunaa
on vain savuavia unelmien raunioita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti