talvisin kuljen katuja pitkin
mutta kesäisin eksyn sisäpihoille
olen notkeampi ja nokkelampi
mahdun umpikorttelimuurien koloista
paratiiseihin ja parkkialueille
grillipaikoille ja roskalavoille
yksityisten idyllien reunamille
jatkoille pullonjämiä juomaan
olen varjo rakennusten seinien varjoissa
kuiskaus ruohon huutoa vasten
näen kaiken eikä minua nähdä
kuulen kaiken eikä minua kuulla
seison huomaamatta Lintulahdenaukiolla
abstrakti veistos, "kirjoittaja"
talvisin kuljen katuja pitkin
taas ihmisenä
taas näkyvänä
kuvittelen tämän kaiken
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti