tätä ei voi unohtaa eikä muistaa
asuntolassa Viljandissa varpunen hakkaa raivopäissään ikkunaa
lahjaksi saamani liskonmuotoinen pullonavaaja
katoaa kuin Estonia
vierasta rantaa, kotoista rantaa
sinertävää viivaa
unta vai unenkaltaista totta
kymmenen vesiruumista nousee pintaan
reisisadam, terminaal A
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti