tästä on helppo valehdella:
oli vielä olevinaan oikea talvi
nukkuvia puutaloja lumisateessa
kaksi roolihahmoa hiljaisten tähtien alla
leikin nimi on paratiisin lapset
leikin nimi on satujen taikayö
toinen nostaa kaulukset pystyyn
toisen hiuksia kirjoo valkoinen ommel
kumpikaan ei sano mitään
tietenkään
tämä kuva täytyy polttaa
tai pudottaa kuudennesta kerroksesta
mustalle jäälle
on nukuttava ilman unilääkkeitä
tai pakottauduttava liikkeelle mustaan pimeään
syvemmälle syvemmälle vaikka kukaan ei pelastaisi
eikä lunta saataisi tänne enää koskaan
todellisessa Kumpulassa sudenhetkellä
puutalojen ovet, ikuisesti lukossa
huutavat tunkeilijaa katoamaan
ja hän tajuaa olevansa tässä
mustan keskellä ja osa mustaa
kauempana kuolemasta kuin koskaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti