tämä on hukuttautumista auringonnousun punaan
sohjoisissa lammikoissa välkehtivää valoa
kauneutta tehdaskaupungin bussiaseman nöyrissä ulkoseinissä
kuljen jalat märkinä Koskikeskuksen ohi
nauran sen jälkimodernille viattomuudelle
miten se antautuu ympäristölleen
teollisuusherrojen muhkeille viiksille
nojaan sillankaiteen yli
näen jääkylmässä koskessa tulevia liekkejä
jotain koko maailman karrelle polttavaa
loputonta tulta
jossa uida
olen näillä kaduilla
ja olen tässä sohjossa
Eeva-Liisa Mannerin aukiolla
Kalle Päätalon muistomerkin päällä
ja korkealla ja kaukana
jossain aivan muualla
maailmassa
jota ei enää pitänyt olla
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti