sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Runo tanssista viidennessätoista kerroksessa

vasemmalla pimeää
oikealla mustaa
vasemmalla punaisia valoja
viimeisiä sudenansoja
oikealla Näsijärven mustia aaltoja
kuoleman, hukkumisen paikkoja

vasemmalla lauluja itsetuhosta
puhelimesta soitettuja sävelmiä
keltaisesta huivista
oikealla ajatus siitä että
jos kurottaa vielä hieman
voi tajuta

viisitoista kerrosta hissillä alas
ei ole mitään tajuttavaa

on tanssi kanssasi
ja autio maa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti