eikä vastausta ole koskaan
ellei autereisena aamuna
heinäkuun alussa
se ei ole mikään aamu
olit valmiiksi hereillä
laskuhumala oli ainoa narkoosi
jostain sait voimia kiivetä
ohi järjestelmällisen elämän muistomerkkien
rinteisiin vuosikymmeniä sitten kyhättyjen talojen
kuka niissä nyt asuu?
kuka kasvattaa vihanneksia noissa rinnepuutarhoissa
joiden antimista pitäisi kirjoittaa trendilehtiin artikkeleita
kirjoitetaanko niistä?
mutta tuonkin piharakennuksen seinää vasten
on ruosteinen harava hajallaan
Mikä on niin hienoa siinä
että menestyksen merkit rapistuvat?
minäkö sain julistaa sen
että rappio on kaunista?
Niinhän se todella on
inhoan kiiltokuvia
ja rakastan ruostunutta haravaa
ja kaikkein eniten minua koskettaa nähdä
rahan ja menestyksen rapistuvan käsiin
ja eniten saan aitoa nautintoa puutarhoista
joissa rikkaruohot luovat ekosysteemejä
ja vaikka en ole koskaan maistanut villikaalia
maistelen usein sitä sanaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti