Runo Helsingin kaupunginosista

Syyskesällä tulee kaksikymmentä vuotta siitä, kun muutin Helsinkiin
ja kun muuttaa tänne Rovaniemeltä, on tietysti fiiliksissä
kustantaja kirjoitti tänään siitä, miten ensimmäisenä syksynäni
halusin nähdä kaiken ja kokea kaiken, baari ja bile kerrallaan
ja sellaistahan se olikin
tuli käytyä keikoilla ja elokuvissa
katsastettua kaupungin baareja melkein rasti ruutuun -meiningillä
joskus oltiin anarkistien bileissä Jollaksessa
joskus Käpylän kyläjuhlilla
keskimäärin hunningolla

Mutta kesti todella kauan ennen kuin aloin järjestelmällisesti tutustua tähän
jota joudun kuitenkin nimittämään kotikaupungikseni
asuin missä asuin, mutta jos lähiössä, halusin pois sieltä
jos kantakaupungissa, pysyin siellä
baariin mentiin aina Kallioon
paitsi Stagen aikoina Stageen

Syksyllä 2009 muutin Harjukadulle
ja aluksi tuntui siltä, että se vain rajasi elämänpiiriäni
mihinkään ei tarvinnut kävellä monenkaan korttelin matkaa
töihin nyt menin julkisilla, mutta näin kaupunkia vain bussin ikkunasta
miksihän ei edes kiinnostanut mikään laajempi perspektiivi?
Oli kai niin kiire käyttää kaikki sopivat tilaisuudet
lähteä pois täältä, muualle Suomeen
siihen aikaan ei vielä ollut rahaa reissata ulkomailla

Voinee sanoa, että Kumpulan kyläjuhlat vuonna 2012 muuttivat kaiken
päädyin sinne sattumalta, Elisa oli käymässä kaupungissa
sattumanvarainen Amerikan-tuttavuus, joka tykkäsi Väärästä Rahasta
ja se taas soitti kyseisillä juhlilla

Hieno tapahtuma ja hieno keväinen hellepäivä
ja olisin kai voinut ihastua Elisaankin
mutta enemmän ihastuin Kumpulaan
mikä ihmeen paikka se tämä tällainen on, ajattelin
lähes huvittava satukirjan hippi-idylli
vain muutaman kilometrin päässä kotoani

aloin kävellä täällä päin
stalkata puutalojen asukkaita
koetin miettiä, mistä vuodenajasta pidin eniten
kesä on aina oma lukunsa
mutta niin on heräävä, lahontuoksuinen alkukevätkin
syksy putoavine lehtineen ja omenoineen
ja talvi ainakin silloin, kun sataa hiljalleen lunta
se Helsingin loputon marraskuu nyt ei viehätä missään

Mutta oleellista on, ettei harrastuneisuuteni jäänyt Kumpulaan
kun olin kerran löytänyt sellaisen paikan
aloin haluta uusia paikkoja
millaisia tahansa, muitakin kuin hippi-idyllejä
toki pidin hulluna Hermannista, Toukolasta, Käpylästä
vanhasta Herttoniemestä ja muista 50-luvun kerrostalojen alueista
ja kun Antila opetti minulle Vanhankaupunginlahden yöllä
sain taas uuden perspektiivin kotikaupunkiini
millaista on istuskella loppukesäisellä lintulavalla
hanhien paniikkimekkalaa kuunnellen
tai kävellä sieltä kotiin neljältä aamulla
sen minulle nimettömän ojan vartta
toukokuussa
kun elämän kakofonia soi orgaanisena meluteknona
vaikka ihmiset nukkuvat

Jotain hienoa tai paljonkin
on Munkkiniemessä, Pitäjänmäessä, Ruskeasuossa, Malmissa
Roihuvuoressa, Laajasalossa, Myllypurossa ja Kontulassa
ja sitten on aivan erityisiä paikkoja
monista syistä merkittäviä
Maltsua, Kantsua,
Kruunuvuorta
se kai jo pitkälle tuhoutunut
täällä ei kannata kiintyä liikaa mihinkään tiettyyn
sillä kaikki muuttuu
ja muutoksen melankolia on yksi osa kaupungin olemusta
jotain uuttakin hienoa luodaan
Viikinmäki on juuri nyt äärimmäisen kiehtova paikka
veikkaan, että se kyllä latistuu valmistuttuaan

Läpi kaiken virtailee Vantaanjoki
turha kaupunkipuro rovaniemeläiselle
mutta siinäkin on oma fiiliksensä
istua sen rannalla kesäiltana

sen viileys mua rauhoittaa