Runo suhteestani varhaiseen suomiräppiin

Ensin oli tietysti leirikoulu Tankavaarassa elokuussa 1990
Tonterilla ei ollut edes Raptorin kasettia mukana
lausui vain sanoituksia ulkomuistista
se riitti fanituksen alkamiseen
omiakin riimejä tuli kirjoitettua
no, Raptorin riimien päälle lähinnä

Raptorin jälkeen ei tullut paljon mitään
MC Nikke T unohtui nopeasti
Hausmylly vielä nopeammin
Tonteri alkoi kuunnella g-funkia ja muuta jenkkikamaa
en nyt vastustanut, mutten juuri diggaillutkaan
oma linjani löytyi eurodancesta
ehkä Raptorikin oli ollut sitä
Allekirjoittaneet oli ainakin
suomenkielistä räppiä ei minun kuulteni tehty lähes vuosikymmeneen

Asuin Rovaniemellä
mutta Tulenkantajien piirien musaan minulla ei ollut kosketusta
vaikka jätkissä olin tutun tuttujakin^
pelasin roolipelejä ja kirjoitin fantasiaa
musiikkimaun avartuminen tarkoitti CMX:ää ja Nick Cavea
en todellakaan käynyt millään underground-keikoilla

Olin jo muuttanut Helsinkiin
kun Fintelligensiä ja Seremoniamestaria alkoi yhtäkkiä tulla radiosta
Voittamaton taisi olla ensikosketus
listaohjelman singlelistaosuus, krapula Hakaniemessä
spontaani reaktio: vittu mitä paskaa
eihän suomen kieltä voi kohdella noin

Seremoniamestarin Viesti oli paljon parempi
vaikka vähän ilmeinen ja pateettinen
Petri Nygård oli hetken hauska
se oli hyvin lyhyt hetki se
oikeastaan se tiivistyy yhteen yöhön
sallalaisten ekspatrioottien kommuunissa
älyämpärin äärellä

Mutta sitten tuli vuosi 2001
ja hommat alkoivat olla isollaan
oli Palefacea, Flegmaatikkoja, DJBB:tä
Kwania ja mitä näitä nyt oli
katsottiin Moon TV:tä, siellä oli Taakibörstaa
uskottavampaa kamaa
tyyppejä joilla sana luisti jo aika hyvin

Tärkein kaikista oli tietysti Tulenkantajat
ja Tulenkantajilta tottakai Rollofunk
Rovaniemen kansallislaulu
sehän lanseerasi kotikaupunkini uuden lempinimenkin
ja "sori vaan etelä, RoPS ei tipu ikinä"
^no tippui heti seuraavalla kaudella
muistaakseni

Rollofunkin ostin cd-singlenä
en voinut muutakaan

Mutta oli vielä matkaa varsinaiseen räppidiggailuuni
Stenkkaan, Notkeaan, Memmy Posseen
Tuomioon & Koneeseen ja Jonttiin & Shakaan
Ruudolfista en koskaan niin piitannut

Suurin osa yllä mainituista muistakin
kuulostaisi nykyään höpömusiikilta
standardit nousevat
vain klassikot elävät
sitä Sorbuksen herran tarua
kuunnellaan kyllä edelleen
Stenkkaa ei

Tämän kirjoitin uuden Kridlokkin soidessa taustalla
aivan hyvä ja mielenkiintoinen levy se