Runo katujen, iltojen ja elämänkohtaloiden rajapinnalta

Vuodesta toiseen
hipsteristä toiseen
olen etsinyt samaa syytä
samaa syytä
ja montaa eri tunnetta
vuodesta toiseen
hipsteristä toiseen
olen ollut tajuamatta
nyt tajuan

Vuodesta toiseen
maanantaista toiseen
luulin että on olemassa
tyhjä nollatila
aukko johon tunne katoaa
vuodesta toiseen, hipsteristä toiseen
luulin että olemassa voi olla
vain jos katoaa siihen ja naurahtaa

Nyt tajuan että elämä on vinossa ja vinosti nauravissa
Nyt tajuan että kuolemakin on
Nyt tajuan että elämä on kesken päättyvä eeppinen tarina
Hollywoodissa ei käsikirjoitettu sinua
nyt tajuan että elämä on bussi Pihlajamäkeen
oksennus Vaasiksen ja Flemarin kulmassa
pullo viiniä liikaa
levy Swansia liikaa
pieni toiveikas ajatuksen häivähdys
väärään suuntaan, aina väärään suuntaan
Varpunen nokkimassa terassilla istuneiden jämiä

Vuodesta toiseen, hipsteristä toiseen
se varpunen kuolee äkkiä
ei sitä ole suunniteltu elämään
heräät uuteen aamuun
ja ikkunan takana
parvekelasin takana
uuteen varpuseen
tuskin samaan
eilinen kuoli jo
vuodesta toiseen
krapulasta toiseen
uuteen varpuseen

Sinun, idiootin ei tarvitse herätä uuteen elämään
mutta pelaa ne kortit
et ole varpunen.