Auringon laskiessa
ihmisten kustessa bajamajojen seinustaan
vasta silloin kesä tuntuu kesältä
ja kaikki on hetken hyvin
Vasta kun lämpötila laskee
ja volyymi nousee
ja viereisen seurueen koira ruokitaan suolakekseillä
vasta kun unohtaa huomisen
kaikki on hetken hyvin
Jyrkissä portaissa aamupäivällä
totuus liian lähellä
siellä ylhäällä
pääsitkö sinne asti?
sitä ei voi edes muistaa enää
auringon laskiessa
ihmisten kustessa
Vasta kun humala laskee
ja itsetuhoisuus nousee
ja violetin paidan solmut avataan tylysti teräaseella
vasta kun tunteet muuttuvat tuhovoimaksi
on kaikki hetken hyvin
Ja kun herää ja juo
kuka mitäkin
minä jasmiiniteetä, sinä kai kahvia
eikä edes muista sitä enää
eikä edes halua sitä enää
eikä edes tunne sitä enää
eikä mikään ole hyvin
eikä mikään ole huonostikaan
eikä mitään ole onneksi olemassakaan
Punainen, vihreä ja violetti
hämmennyksen ja toivon trikolori
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti