Laitoin takin päälle
avasin viimeisen kaljan
sininen muuttui mustaksi
ja ihmisten katseet sameiksi
Pölyä
lokkien vihamielisiä katseita
tämä ilta on jo nähty
ja se muistuttaa useita tulevia
Jos en jaksakaan puhua kanssanne
voin ainakin kuunnella
ja siltikin
ajatukset harhailevat toisaalle
viime kesään
apteekin kassalle, Suomenlinnan nurmelle
epätoivon viimeisille taistelukentille
Minä säilytin tasapainoni myrskyssä
kaikki ympärillä kaatui
ja taisi siinä omakin ihmisarvoni tulla tempaistuksi tuulen mukaan
Nyt olen monta kokemusta tyhmempi
raateluhampaat vaan kasvavat
ja tällaisina iltoina mietin:
onko minusta enää valoon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti