Miksi en olisi hiljaa?
Minun epätarkka katseenikin näkee
sellaista mistä ei auta puhua
sinä, ja tämä olemassaolon komedia
kyllä minä niitä mietin
nyt ja aina
päätin vaan vaieta
Näin uhkakuvia, mahdollisuuksia
taivaan sineä, tekstiviestejä
paluuta aikoihin joihin ei voi palata
Näin itseni peilistä
Kuulin sanoja, voisin ne sanoa
Näin tuhkaa, palaneita kaupunkeja
päätin olla ostamatta tulitikkuja
Näin maailman, minua suuremman
sanoin että näin
ja olin tervetullut koska tahansa
Mutta näin erilaisia skenaarioita
ja sinut kuvana
kirjoituksena
minun kirjoituksena
Siis miksi en olisi hiljaa?
Näkemästään ei aina voi puhua.
Mennyttä ei aina voi muistella
ei voi, ei kannata.
Olet silti olemassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti