Katsoin itseäni ulkoapäin kun horjahdin vaunueteisessä
jokin oli kuollut ja jokin enemmän kuin koskaan
valmiina elämään
Siihen voisi istua lepäämään
mutta kerro, kerro minulle
miten voisin koskaan saavuttaa samaa otetta
kuin silloin kun jallupullo avataan
ja pellot, jokaisesta ikkunasta pellot,
huutavat sänkisyyttään
On mentävä
On palattava
On leikittävä se draama
loppuun asti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti