Katsoin peiliin ja tajusin
että silmäni ovat lasia
näin heijastuksen heijastuksen
monta kerrosta postmodernia ahdistusta
teki mieli vetää turpaan sitä mulkkua
Kolme vuotta sitten Ruttopuistossa lupasin
että en enää koskaan hyväile näitä paholaisia
Siitä asti olen elänyt
betonikellareissa
ja väestönsuojissa
ja yleisemmällä tasolla
paikoissa joissa on rakoja
kivien välissä
on rakoja
Vittujen kevät se ei voi olla sama asia
että lukee tunteista kirjoista
Minä kirjoitan sen minkä tarvitsen
ja vaikka väkisin manaan
itseni elämään
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti