torstai 23. kesäkuuta 2011

Runo ikäkriisistä

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
en kokenut perinteistä krapulaa
vaan heräsin hikisenä
ja voimakashäntäiset liskot juoksivat
pitkin yksiöni seiniä
niiden ovelat pirunkatseet
olivat yhtäkkiä läsnä ja tosia

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
tajusin ettei koskaan,
koskaan
ole paluuta niihin aikoihin
kun dagenefter merkitsee sinänsä voimakasta päänsärkyä
ja tyttöystävä henkilöä
joka tuo lasin vettä
ja sekoittaa siihen pienen tilkan sitruunamehua
ja poistuu nauraen
mutta kuitenkin nauraen

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
lohdutin itseäni sillä tosiseikalla
että en ole vieläkään sitten tarhavuosien
koskaan paskantanut housuun

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
huomasin sen siitä
ettei kantri ole koskaan kuulostanut niin hyvältä
sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
huomasin ettei iskelmäkään

Sinä aamuna kun täytin kolmekymmentä
join lasin appelsiinimehua
kävelin peilin luo
ja näin
näytin samalta kuin sinä aamuna
ennen kuin olin täyttänyt kolmekymmentä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti