Minä ajattelen että se on ikään kuin pakenemista maailmasta
mutta niin että kulkee maailmaa päin
se on todellisuuden unohtamista
jotta muistaisi sen aamulla vielä tarkemmin
ei se puiden välistä siivilöityvä valo
ole eskapismia
sulje silmät, valo häikäisee
avaat ne ja se on ikuisesti siellä
silmien takana
Tiilikatot, varpuset,
epävarmuus kaikesta
tästä eteenpäin päivät lyhenevät
ja kun yöt ovat pimeämpiä
voi piiloutua maailmalta paremmin
ei, ei maailmalta
vaan nimiltä ja sanoilta
ja määritelmiltä
ja olla lehmuksen varjossa
ja olla läsnä ja unohtaa
olla samaan aikaan
läsnä ja unohtaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti