torstai 2. kesäkuuta 2011

Runo musertavasta mitättömyydestä, mitättömyyden musertavuudesta

Kävele tänään sen saman paikan ohi
tajua, kaikki oli unta
tajua se klisee
valoisa yö, pimeä päivä
vain nuo puut katsovat joka hetkeä
välittämättä mistään

Tajua, tulee lisää sellaisia hetkiä
tajua että et ehkä jaksa odottaa
tajua että joku niistä on aina viimeinen
ja joku kesä
on viimeinen

Lyyhisty sen alle
hetkeksi ainakin
luulen että jatkat sitten matkaasi
rikkaampana vai riistetympänä
muserrettuna ja mitättömänä
vain suurten runojen runoilijana

tajua vielä sekin:
ensi vuonna samaan aikaan
et muista tästä mitään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti