Katso peilikuvaa silmiin ja sinä valehtelet
totuutta silmiin ja sinä valehtelet
minua silmät kirkkaana kuin tunturipuron vesi
sinä saatana valehtelet
Muistan kyllä kun istuin Rovaniemellä
yksitoistavuotiaana
Mäntyojan törmällä ennen Lapinrinteen ja Ahokankaan peliä
eikä sameassa vedessä ollut demoneja
eikä sameassa vedessä ollut riivaajia
mutta omia kasvojaan siellä ei voinut nähdä
Ja lestadiolaisperheen yksitoista penskaa
opettivat mitä sinä keväänä opetettiin
Ja nyt kaksikymmentäviisivuotta myöhemmin
sinä katsot tyhjyyteen
ja minä katson tyhjyyden taakse
ja muistan ehkä aina miltä näytit
silloin kun olit nuori ja kaunis
ja muistan sen varmaan ikuisuuteen asti
ja kun ei ikuisuutta ole
ja kun sinäkin vanhenet
tulee siitä se ainoa kuva
josta sinut muistettiin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti