Olen herännyt hikisistä lakanoista
outona valoilmiönä pyörinyt Kalliossa
istunut sinunkin porttikäytävääsi
että saisi hetken henkeä
juonut likaisen katuojan henkeä tölkistä
hampaita harjatessa hakannut päätä vessan peiliin
vittu minä en enää koskaan aio tavata sinua
Mutta sinä sanot että olet puistossa
ja tähtiin kirjoitettiin jo alkumeren aikaan
että sinne menen minäkin
nurmi on kosteaa ja välittömällä lähietäisyydellä
tuttujen kaksivuotias lapsi bilettää löysää balkanmusiikkia
parasta ikinä olisi olla kritiikkiä vailla
etkä sinä ole täällä
Kuljen läpi Lenininpuiston
kuljen läpi Töölön
Näen kansallismonumentteja, eksyneitä ihmisiä,
hätäänsä kirskuvia raitiovaunuja
kotiinpalaajien vankiloita
sairaalarakennuksia
kaikkialla etäisyyttä
kaikkialla muureja
Myöhemmin illalla taas Kalliossa
ja kaikki ympärillä on hyvin eikä mikään ole
Kesä on jo puolessa ja mitä enemmän koet,
sitä enemmän jää kokematta.
Olen pahoillani mutta minulle ei riitä mikään
ja haluan kaiken.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti