Kinaporin kattojen yllä pilviä
raukeanharmaita, laiskoja
ne vihjailevat vain rivien välissä
kaiken lopusta, turhautumisesta
toistuvista kohtaloista
tarinoista vailla kunnollista draaman kaarta
mutta minä olen nähnyt maanantain vastaisina öinä
yksinäisten ihmisten yksinäiset roskat
Dallapé-puistossa jossa on nyt vain aaveita
Kerrotko minulle tässä vaiheessa
millainen ihminen olit
ja millaista elämää sinä halusit elää
kesäöinä Dallapé-puistossa?
Sen kirjan nimilehdellä ei ollut sinun nimeäsi.
Kaikki sinun kuvasi ovat kadonneet valokuva-albumeista.
Tämä on niitä iltoja
kun alkukesästä rakennetut maailmankuvat tuhotaan
ja tuijotetaan Kinaporin kattoja
niiden takaa pahaenteisenä nousevaa
uutta aikaa
uusien idealismien aikaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti