Täällä on alusvaatteita, homeisia nojatuoleja, muinaisen aikakauden teknologiaa
pölyä ja epämääräistä valoa, avattuja komeronovia, lahoja portaita toiseen maailmaan
hiljaisuutta, kysymyksiä, sanomalehtiä Neuvostoliiton ajalta
politbyroon jäsen ehkä erotettu eikä sitä muista enää kukaan
Into-kahvi tarjouksessa eikä sitä muista enää kukaan
Täällä on roskia, lehtiä, ihmisen ja luonnon jäämistöä
romahtaneita julkisivuja joilla ei ole enää väliä
lukittuja ovia ja avattuja ovia ja rikottuja ikkunoita
lukittuja elämiä ja avattuja elämiä ja rikottuja elämiä
eikä niitä muista enää kukaan
koiran hautakivi eikä sitä koiraa muista enää kukaan
Täällä on julman korkeita puita ja tappavan jyrkkiä kallioita
täällä on suuruutta aina vastarannalle asti ja siihen se päättyy
täällä on graffiteja, kaljapullonkorkkeja, tamponipaketteja
eikä niitä muista enää kukaan
Täällä olen minä ja täällä olet sinä ja kun istun bussissa 88 matkalla metroasemalle
en tiedä muistaako meitä enää kukaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti