Tämä on niitä rikkonaisten unien jälkeisiä päiviä
joihin herätään kuuden tunnin houreesta
porien, vasaroiden ja työkoneiden kirskeeseen
mustiin pilviin aamulla kello kahdeksan
pahoisiin enteisiin
parempiin enteisiin
odotukseen taivaat avaavasta myrskystä
odotuksiin jumalan kädestä joka muuttaa kaiken
virroista joiden mukana pieni minä
voi vain ajelehtia kohtaloonsa
ja pyörteen lähestyessä huutaa
että nautin joka hetkestä
Mutta kello on puoli seitsemän
ei ukkossadetta eikä deus ex machinaa
hiipivä epäilys että yö kohtaa maailman
samanlaisena, vain vuorokautta vanhempana
Hiipivä epäilys
että huomisaamunakin on porakoneita,
toisiaan vastaan sotivia elementtejä
aavistuksia mutta ei vastauksia
tragediaa, komediaa mutta ei epiikkaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti