Paniikin tunne
vitut se keväällä iske
se iskee nyt kun päivät, yhä helteiset
lyhenevät ja yöt pimenevät
ja jokaisen yön jokaiseen pimeämpään sekuntiin
mahtuu paljon enemmän salaisuuksia
eivätkä asiat ole enää niin selviä
eivätkä hymyt ole enää tulkittavissa
eikä baarista kotiin horjuessa
ole enää humalaisen varma askelistaan
Minä olen syntynyt elokuun loppupuolella
ja jokainen elokuun loppupuoli symboloi hukkaan heitettyä vuotta
ja jokainen heinäkuu ja elokuun alku
kuluu etsiessä ihmisiä ja asioita
joita ei tarvitse unohtaa
sitten kun kylmyys saapuu
Siellä jossain odottaa masentava pyörre
niljanteita, mustaa jäätä
kuolleita lehtiä
yksin vietettyjä öitä
yksin tyhjennettyjä pulloja
oksennusta jalkakäytävillä
lohdutonta sadetta päin naamaa
Sinne on taas pakko mennä
sitä ei kestä
ellei
ensin saa elää näitä viikkoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti