Aleksis Kiven kadulla
kaikki aivan tavanomaista
vain halkeamakohdissa eroavaisuuksia
vain varjopaikoissa valaistumisia
vain risteyksissä mahdollisuuksia
tehdä mahdottomia valintoja
sulauttaa yö ja päivä
hikoilla itsensä olemattomiin
muistaa että tämä tässä ei ole aina
nauraa tähdille kun ne nousevat
ja nauraa kuulle
nauraa itselleen, odotuksilleen
sitten toteuttaa ne
varjopaikoissa
halkeamakohdissa
lyhyen elämän vielä kestäessä
väreilevässä ilmassa
välimaastossa
kukaan ei tiedä mitä tästä tulee
eikä kenenkään tarvitsekaan
Aleksis Kiven kadulla on
tämän tropiikin kestäessä
vielä monta varjoa joihin piiloutua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti