Tänä kesänä olen rikkonut peilin
nauranut haavoille jalkapohjissa
kuunnellut epämuodikasta sävelkieltä
heittäytynyt selälleni uusien puistojen nurmeen
pelännyt ja voittanut pelon
enkä ole vihannut ketään
Olen istunut yötä ruumishuoneen portailla
ja ollut enemmän kuin koskaan elossa
Lenininpuistossa ajatellut kommunismia
vähemmän kuin koskaan
Jokaisella haaveiden hiekkatiellä
jokaisella unista tutulla joentörmällä
olen pystynyt heittämään ne kuperkeikat
jotka minulta ennen muka kiellettiin
Lokkien huutaessa aamuisin
herään oudoista unista hikisistä lakanoista
ja aurinko on säkenöivän kirkas
ja kaikki on niin hyvin
että se voi joskus olla vielä paremminkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti