keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Runo vuoden 2020 juhannuksesta

kuvittele takapiha:
tässä pöytä ja päivänvarjo sen yllä
tuossa tuoleja auringon puolella
nurmella ABC:n pumpattava uima-allas
rajattu alue ja sen takana männyt

kuvittele itsesi aamukahvilla
kun käydään lähes puoltapäivää
maakuntalaulut ja kansallislaulut
hevikitaroiden raskauttamat hymnit

kuvittele Jope Ruonansuu
kuvittele tekeväsi lenkkiä
...ilman penkkiä

kuvittele: tässä on yllä niin seisovaa ilmaa
että ajatukset jäävät roikkumaan siihen
ja niihin voi tarttua koska tahansa
kuka tahansa meistä

kuvittele miten valut pumpattavaan altaaseen
kuvittele miten sävähdät viileää vettä
kunnes uppoat siihen rintaa myöten
eikä syvemmälle ole mahdollista mennä
eikä syvemmälle ole tarvetta mennä
ja nyt siellä on jo lämmintä
ja se onkin vedenylinen maailma
jossa on kylmää

kuvittele: juokset, kävelet, lennät
joessa olevalle lahdelmalle
joessa olevalle saarelle
sääsket kiertävät meitä kuin ajatukset
mutta emme lyö niitäkään syrjään

elä tämä juhannus
ja kun olet elänyt
voit kuvitella sen

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Runo keväästä 2020

Marraskuussa ennen talvisotaa
olisin paennut Ruotsiin tai maan alle
En olisi luullut olevani oikeassa
vaan tiennyt olevani ulkopuolella
ja sitä kuuluisaa henkeä
en olisi koskaan vetänyt sisään

Kaikki sotilaat kaikilta puolilta
olisivat lyöneet kiväärit tiskiin
tai kääntäneet piiput niitä vastaan
jotka muka voivat määrätä kuolemaan
tai olemaan elämättä

(saahan sitä haaveilla)

Paasilinna kirjoitti
että auktoriteetteja on vaihdettava
kuin hevosia pitkällä matkalla
Itse kävelen mieluiten

En ole edes Pekurinen
vaikka olen ajatellut häntä paljon
sillä uhrautuminen jalonkaan aatteen puolesta
ei ole minua varten

On yksi asia marssia marraskuussa
jatkosotaan mentiin kesän kukkiessa kauneimmillaan
ja siellä meni monelta kolme vuotta
aivan turhan takia
eikä yksikään siellä ollut
saanut niitä vuosia koskaan takaisin

Surullisin vuodenaika maailmassa
kesä, joka on ja ei ole
surullisin vihollinen se
jolle ei voi edes antautua

Surullisin viides kolonna
se joka laskee jäljellä olevia vuosia

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Runo sepelkyyhkystä

kello on kuusi aamulla
sepelkyyhky antennin nokassa
huhuilee ja ujeltaa
ja päivä ei nouse eikä laske
se on nyt määrätty niin
että sepelkyyhky antennin nokassa
sälekaihtimen säleiden välissä
kuudelta aamulla
estää nukkumasta
ei kerro mitään
puhuu omaa kieltään
mutta sama unirytmi
meillä on

kutsuisin saunomaan
ja kaljaakin on
harmi, että olet lintu

torstai 19. joulukuuta 2019

Runo unelmasta, jonka voi toteuttaa

minulla on unelma, jonka voi toteuttaa
se alkaa Länsisataman aamuruuhkasta
haen kioskilta kahvin mukaan
haukottelen ja jonotan
en kauaa, sillä minulla on mobiililippu
pian olen terminaalin yläkerrassa

siellä on silti kymmeniä eläkeläisiä ennen minua
jos täällä haluaisi olla ensimmäisenä
olisi herättävä neljältä

mutta ei tee mitään
eläkeläiset eivät jaksa sitä sissisotaa
jonka minä kyllä hallitsen
kahvilan kautta voi koukata useimpien ihmisten ohi
ihan portille ei silti toki pääse
mutta olennaista on olla ensimmäisen viidenkymmenen joukossa
silloin saa laivabaarista hyvän istumapaikan

seuraavat kaksi tuntia on käytettävä ajantappoon
yhteen olueen ja yhteen kahviin
netti ei merellä toimi
hyvä kirja on oltava mukana
mutta hyvä kirjahan on aina mukana

Tallinnaa lähestyttäessä ei pidä käydä ajoissa vessassa
kaikki muut tekevät niin, ja vessaan on turha jonottaa
laivan rantaan tultua samat ihmiset jonottavat sieltä ulos
eivätkä ne ovet paratiisiin aukea vieläkään yhtään sen aiemmin
vessaan voi mennä siinä vaiheessa
ei jonoa, saa käydä rauhassa
ja ehtii laivan uloskäynnille juuri silloin
kun jono jo liikkuu

satamasta menen Nautica-keskuksen Rimi-supermarkettiin
sieltä ostan pähkinäsekoituspussin ja jotain paistopistetuotteita
matkakaljan tai pikkolopullon jaripekkaa
tai no, molemmat
tietysti myös imelää jääteejuomaa
ja vesipullon
Borjomia ei tarvitse vielä ostaa

sitten kävelen bussiasemalle
nykyään osaan jo montakin reittiä
mutta valtatien vartta se on helpointa
tässä vaiheessa läppärilaukun raahaaminen alkaa vituttaa
mutta pian sekin vitutus on ohi
ja Lux Expressin punahopeaiset värit häämöttävät edessäni
olen saapunut bussiasemalle

lipun olen fiksuna kaverina ostanut etukäteen
bussin takaosasta, mutta en ihan peräpenkistä
se on porukalla matkustamista varten
takakohda pahad poisid
kolmanneksi viimeinen penkki riittää hyvin

ja matkustan arkipäivänä
eli bussi ei ole edes täynnä
luen kiinnostavaa teosta historiasta
se voi olla fiktiota tai faktaa
syön pähkinöitä tai pasteijaa
juon kaljaa tai jaripekkaa
kirjoitan facebookiin elämäntyylipäivityksen
tägään itseni Lux Expressin bussiin

puoli neljän kieppeillä aletaan tulla Tarton vanhoihin kortteleihin
puutalojen seinissä ei enää ole maalia
edes sen rapisemista ei voi enää katsella
mutta voi katsella elämää
kortteli korttelilta se ottaa voiton koomasta
lasitalot, jokaisen kaupungin keinopenikset
alkavat näkyä
ja sitten Taskukeskus ja perillä

ja tämä runo päättyy tähän
sillä en vielä tiedä
mitä seuraavaksi tapahtuu

paitsi että Barlovaan olen ainakin menossa

maanantai 23. syyskuuta 2019

Runo kuvittelemastani kaupungista

Linnavuoren ja joen välissä kaupungilla ei ole paljoa tilaa
mutta se ei suostu kyhjöttämään ahtaasti
kaiken maa-alansa se käyttää yhtä tarkkaan
kuin uupunut kapealla vuoteella
mutta puhtaissa lakanoissa

On alkusyksy, ja odotan näkeväni naakkoja kirkontornien vaiheilla
punaisia ja keltaisia lehtiä sinisten ja vihreiden talojen pihoilla
uusia opiskelijoita humalaisissa riemusaatoissa poikkikaduilla
vanhan porvariston aaveen Toomemäen muistomerkkien katveessa
ja kulttuurin huomisen Gen-klubin pihalla illalla

olen tullut tänne hahmottaakseni mittasuhteita
ja sijoittaakseni maailmankartalle näkemiäni unia

Tarvitaan vain katoava hetki
oikea viisto valo
fantasian ja kokemuksen kultainen leikkaus

väitelause: tällä paikalla ei tapahtunut mitään
vaikka tällä paikalla tapahtui kaikki

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Runo Kärdlasta

Sade tuli toisena päivänä
ja huuhtoi vihreät ja keltaiset talot väreistään
sade ajoi remonttimiehet jonnekin en tiedä minne
ja kirkko sai värjötellä yksinään
sade koetti täyttää Nuutrijoen
mutta sade ei onnistunut sitä täyttämään
ja sen yli kulkevat kymmenet pienoissillat
saivat yhä suorittaa niille sälytettyä tehtävää

olla kulkijatta kun ei kulkijoita ole
lyödä rajapyykkejä kun ei tarvita rajaa
kuulostella aamulla kukonlaulua
nähdä unta suurista virroista
joiden yli kaivataan mahtavia siltoja
pylväitä ja kaaria ja korkeita kaiteita
mutta täällä ei ole mitään ylitettävää



perjantai 17. toukokuuta 2019

Runo lentokentistä ja lentämisestä

Kansainvälinen lentokenttä on katoava unelma
tai valhe, josta tuli hetkeksi totta
Ehkä luulet sen edustavan jotain niin kylmää ja kirkasta
kuin hammaslääkärin vastaanottohuone
tai turvatarkastusjonon olevan Orwellia tylsimmillään
mutta tosiasiassa passipoliisit ja check-in -automaatit
ja ainaiset väsyttävät Oak Barrel -päivitykset
ovat usvaista romantiikkaa

Tulenkantajat kirjoittivat paljon kulkuvälineistä
mutta lentokoneista he eivät kirjoittaneet
Valtatiet olisi käynyt normaalia laajemmasta automainoksesta
Junatkin he kokivat romanttisiksi ja halusivat
että makuuvaunuissa tapahtuisi säädyttömyyksiä
Oh, kiskojen kolke elämää sykkivän nuoren ruumiin alla!
Se tavoittaa kuin itsestään säädyttömyyden tahdin
sillä mekaanistahan kaikki kuviteltu säädyttömyys on

Lentäminen nyt on lähtöjään romanttinen idea
mutta heti siihen kyettyään teki ihminen siitä muuta
painajaisten edesauttajan ja alullepanijan
taivaasta jotain, joka putoaa niskaamme
enkä tarkoita pelkkiä pommituksia
Ikaros-myytti kiteytyy liekkimeressä Teneriffalla
ja jos kansainvälisellä lentokentällä sulkee silmänsä
voi kuulla tulen rätisevän vieläkin

Tuhoutuneet lentokoneet ovat romanttisia vain
jos ne katoavat Atlantin yllä eivätkä löydy koskaan
eikä kymppikerhosta ole koskaan ollut makuuvaunun korvaajaksi
Kuka haluaisi tehdä niin korkealla muuta kuin selviytyä

Mutta useimmista katoavista asioista tulee kauniita
jos niihin on koskaan liittynyt pakoon pääsemisen tunteita
Aika silottaa epäkäytännölliset rypyt
ja unohtaa hukkuneet, palaneet ja paleltuneet
jättää virtaviivaisen, uljaan aluksen
joka vie matkustajansa aurinkoon
tai ainakin riittävän lähelle

Tulevaisuudessa Helsinki-Vantaa on suojelukohde tai museo
ja Oak Barrel keidas sen keskellä
kappeli hiljentymistä varten