Runo sateesta

tämä on varhainen syksy rajaseudulla
Osuuspankin työmaan haalaripukuisten äijien kasvoilla
valuu rankkasade ja ruokatunnilla nautittu lämmin kalja
Harjukadulla alaston mies nostaa päänsä
ja sopertaa jotain kivuistaan

kaikki täällä ovat jo luovuttaneet
tai vasta tuhoamassa jotain

nähdä näiden vallankumouksen ensisateiden ruoskivan betonia
sitä minä tiedän aina halunneeni
nyt haluan pois täältä

mutta piilopaikkaa ei ole
näillä sisäpihoilla eivät sissiliikkeet samoile
tämä kivinen todellisuus on tässä
tämä sade piiskaa tässä

antaa sen tulla
ei sateenvarjoja

Runo punaisista hiuksista risteyksessä

kalpea aurinko on taas taivaalla
puutalojen pihoilla kerrataan totuuksia
kuvittelen että ne ovat totuuksia
seison unessani portailla
postineiti katsoo minua tien vastalaidalta
tämä on se risteys jossa valitaan suunta

nukahdan
ja näen unta punaisista hiuksista
herään enkä muista niitä enää

tulen risteykseen
valitsen suunnan
en muista sitä enää

Runo jokien välisistä eroavaisuuksista

ei ole helppoa tulla joen kanssa toimeen
keväisin Rovaniemellä ajetaan moottorikelkoilla virtapaikkaan
pitkin kesää vesiruumiita naarataan Ounaskoskesta
minä istun Arktisen rannassa
aivan siinä venelaiturissa
jalkani eivät koskaan yltäisi pohjaan

voisin laskeutua selälleni ja katsoa tähtiä
en aio tehdä sitä virhettä koskaan

anna minun tarttua käteesi nyt heti
haluan ystävällisen katseen
keskisuomalaisen vaatimattoman lehtomaiseman
luontopolun jolla voi kuvitella suutelevansa
muitakin kuin neiti kuolemaa

Runo pitkästä ja hitaasta ylämäestä

Tässä on pysäytyskuva Vilhonvuorenkadulta:
naura ja naurusi jää soimaan pimeään
yöaikaankin muistaa punaisen monet sävyerot
Koffin tölkit ja hiuksesi

Hyvästellessämme päätän kirjoittaa runon siitä
että en osaa katsoa ihmisiä silmiin

Runo tanssimisesta

Tanssin kanssasi vain jos et ole täällä
lupaan paeta syviin heinikkoihin ja syviin luoliin
olla vastaamatta öisiin viesteihin
vaikka vaihtaa numeroni että et olisi täällä

En voi tanssia sinun kanssasi tässä elämässä
minun nurkissani on liikaa tomua
se tarttuisi tanssikenkiin
eikä mikään kaunis saa likaantua

mutta jostain kallioiden tuolta puolen
pitkospuiden tuolta puolen
maailmanlopun tuolta puolen
voi löytää tanssisalin