Runo kahdesta tiestä

nyt aamuaurinko tavoittaa sinut
makaat kuhmuisella sängyllä
keräät yön kappaleita
yrität hymyillä
onnistut melkein

liian viiltävä valo
ollut jo maailman alusta
tällaisina päivinä
ei pakopaikkaa

valoa kohti
tai pois valosta
kaksi tietä
vaikea valita