tiistai 24. syyskuuta 2013

Runo vittumaiselle vuodenajalle

ensimmäinen syysyö kun tulee baarista kotiin
Heiniksen viereiseen ovensuuhun sammunut denso pitäisi herättää
mutta yleensä niiltä saa kuulla vittuilua
tuuli lennättää luokattomien snägärien paperikääreitä pyörteenä
ymmärrät kun luet näitä kliseitä
että kivitalojen välissä kylmyys on vain masentavaa

pitäisi olla jossain tunturin laella
huutamassa luonnonvoimia
leikkiä sankaria

räntä tulee aikanaan
mutta Kalliossa räntä on perseestä
se nuhruaa kaiken
tekee liikkumisesta vaikeaa
lyö paatuneen koulukiusaajan avokämmenellä kulkijaa naamaan

sanon että hypätköön mustaan Eläintarhanlahteen jokainen
jonka mielestä täällä on kylmään vuodenaikaan mitään kaunista

ja silti
laitan Yonan levyn soimaan
juon vielä lasillisen valkoviiniä
toivon että taloyhtiö lämmittäisi enemmän
uskon että kevät tulee
katson Yonan kuvaa levynkannessa
uskon että kevät tulee.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Runo kuvitteellisesta hahmosta

tämä ei ole selitys
mutta minä haluan etsiä mysteeriä Roineenpuiston kivenkoloista
kuvitella pihajuhlat Puu-Vallilassa
pysyä kaukana niistä
kuvitella

enää muutama syyskuun ilta
en tiedä mitä niiden jälkeen on päättynyt
dramaattisesti sanottuna paljon

minä haluan etsiä mysteeriä
minä olen kuvitteellinen hahmo
minua ei ole
et voi nähdä minua

minä istun pimeässä Roineenpuistossa
silmänurkissa vilahtelee mustia kissoja

jonain päivänä kaikki on valmista
soitan ovikelloa
olen kirjoittanut
itseni uudestaan

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Runo Vaasankadun ja Harjukadun risteyksestä

Tässä risteyksessä on ennenkin jätetty jäähyväisiä
mutta ei tarpeeksi
tässä on ennenkin jääty taksien alle
ja jos kysyt, mihin ne taksit veivät matkustajiaan
niin kai siihen on vastattava että helvettiin

tässä on pinttynyttä saastaa
ihmisenluita monessa kerroksessa
asfalttiin imeytynyttä kusta
vuosikymmenten ajan imeytynyttä kusta

kaikki mainittu on totta
ja nytkin joku sielustaan vapautunut ruumis horjuu
divari Kalevan viereistä puuaitaa päin
ottaa kädellä tukea
kaatuu ja sammuu

silti risteys on metafora
käännyn alas Harjukadulle
varoitussireenien keskelläkin luulen
että minun on kuljettava se matka

jättää vastaamatta puheluihin
kuljettava se matka